Hukkaneliöistä hyötykäyttöön – paneelikeskustelussa ratkottiin julkisen sektorin tilahaasteita

Miten kuntien ja hyvinvointialueiden palveluverkkoon saadaan lisää joustavuutta tilavalinnoilla? Tätä haastetta ratkottiin tänään Tulevaisuuden sairaala -tapahtuman Hukkaneliöistä hyötykäyttöön -paneelikeskustelussa.

Julkisen sektorin tilaratkaisut ovat keskellä murrosta. Kunnat, kaupungit ja hyvinvointialueet joutuvat tekemään päätöksiä palveluverkoistaan tilanteessa, jossa talous kiristyy, palvelutarpeet muuttuvat ja väestön muutoksia on vaikea ennustaa. Perinteiset tilaratkaisut eivät enää riitä – ne ovat usein jäykkiä, raskaita ja hitaita vastaamaan todelliseen kysyntään.

Haasteet sotetilojen osalta ilmenevät monilla eri tavoilla. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi aikaisemmin tässä kuussa autioista sairaalarakennuksista (artikkeli maksumuurin takana), joista on muodostumassa mittava ongelma, sillä uutta ostajaa ei rakennuksille löydy. Tilanne on hankala siitä huolimatta, että nämä historialliset rakennukset sijaitsevat pääkaupungin parhailla tonteilla.

Tämän vuoksi keskustelu palveluverkkojen joustavuudesta on ajankohtaisempaa kuin koskaan. Tulevaisuuden sairaala -tapahtuman paneelissa Kuntaliiton kehittämispäällikkö (kuntien toimitilat), Mikko Simpanen, Pirkanmaan hyvinvointialueen talouspalvelujohtaja, Mikko Hannola sekä Parmacon myyntijohtaja, Jaakko Vihola, pureutuivat siihen, miten saamme palveluverkoista joustavampia ja taloudellisesti kestävämpiä.

Haasteina investointipaine ja muuttuva väestöpohja

Hyvinvointialueilla investointipaine on suuri. Esimerkiksi Pirkanmaan hyvinvointialueen investointien suunnittelusta vastaava Hannola nosti paneelissa esiin sen, mikä vaikuttaa päätöksiin:

”Paljon punnitaan sitä, tehdäänkö omaan taseeseen: investoiko kunta vai jokin muu taho vai vuokrataanko? Oleellista on sitoutumisen pituus. Onko 10 vai 20 vuoden palvelutarve? Tämä määrittää hyvin pitkälle päätöksiä. Joustavuus on muuttuvassa maailmassa se, mitä tarvitaan.”

Kunnat ja kaupungit kantavat suuren osan julkisen rakennuskannan riskistä. Monet rakennukset sijaitsevat alueilla, joiden väestöpohja on kaventunut tai palvelutarve muuttunut. Paneelissa kuntien toimitilojen ja palveluverkkosuunnittelun huippuosaaja Simpanen tiivisti haasteen näin:

”On alueita ja kuntia, joihin ei ole tulossa enää lisää lapsia. Ei siis lainkaan lapsia. Jos joku asia on vakio, niin se että palvelutarve tulee muuttumaan nyt ja jatkossa.”

Jos tulevaisuuden tilatarpeita on vaikeaa ennakoida, modulaarinen rakentaminen tuo joustavuutta, sillä se mahdollistaa rakennusten koon ja sijainnin muokkaamisen. Dynaaminen arkkitehtuuri herättää kuitenkin yhä ennakkoluuloja.

”Keskustelu [modulaarisesta rakentamisesta] alkaa, kun tarvitaan hyvä sisäilma ja terve rakennus. Väistötiloihin liittyy vanha stigma, joten Parmacolla on tässä vielä opettamista. Kuitenkin kun ihmiset käyttävät dynaamisia rakennuksia, kokemus on hyvä. Tulkaa katsomaan ja käymään!” Simpanen haastaa.

Dynaaminen palveluverkko tuo joustavuutta talouteen ja toimitiloihin 

Parmacon Vihola kiteytti joustavan talouden- ja tilahallinnan kokonaisratkaisun ajatukseen dynaamisesta palveluverkosta: kun pitkäaikainen tilatarve on helposti ennustettavissa, kannattaa investoida perinteisiin rakennuksiin, mutta sen rinnalle tarvitaan joustavuutta modulaarisella rakentamisella ja toimivalla vuokramallilla.

Vihola antoi tästä käytännön esimerkin:

”Haapajärvellä oli vuokrattuna Parmacon tuottama 600 neliön dynaaminen koulu, jolle ei ollut enää tarvetta. Samaan aikaan Pohteen hyvinvointialueella oli tarvetta vammaispalvelukeskukselle. Tehtiin päätös: siirretään koulurakennusta kunnan sisällä ja tehdään uusi vuokrasopimus dynaamisesta rakennuksesta, joka palvelee oikeaan tarpeeseen oikeassa paikassa. Nyt entinen koulu toimii vammaispalvelukeskuksena, mikä tuo dynaamisuutta Pohteen palveluverkkoon.”

Dynaaminen palveluverkko ei kuitenkaan tarkoita, että rakennusten laatu laskisi. Tänä päivänä on mahdollista vuokrata tiukimmatkin rakennusmääräykset täyttävä sairaala tai terveyskeskus täysin dynaamisena ilman, että estetiikasta tarvitsee tinkiä julkisivun tai sisätilojen osalta. Dynaamiset rakennukset ovat kehittyneet vastaamaan niin sanottua pysyvää betonirakennusta.

Paneelikeskustelu osoitti, että julkisen sektorin tilahaasteet eivät ratkea yksittäisillä toimenpiteillä, vaan kokonaisvaltaisella muutoksella – dynaamisen palveluverkon rakentamisella.